Toinen meistä vietti juhannuksen töissä. Toinen taas juhlisti kesää mökillä.

Mökillä lomaillut osapuoli nautiskeli olostaan juoksemalla, lintuja jahtaamalla ja järvessä kahlailemalla. Kun oli tullut ruoka-aika, lomailija oli ilmestynyt ruokapöydän ääreen - vain huomatakseen, ettei sitä oltukaan katettu! Lomailijan maha oli nimittäin pullottanut siihen malliin, että jotain oli tullut popsittua jo ennen varsinaista ateriaa. Kyselyjen jälkeen asia oli selvinnyt.

Naapurin rouva oli aloitellessaan astioiden pesua ihmetellyt, miten astiat olivat yhtäkkiä kiiltävän puhtaat, vaikka ne juuri äsken olivat täynnä aterialta jääneitä kanankoipien perkkeitä, kananluita, sekä muita ruuantähteitä. Syytä mysteeriseen lautasten tyhjenemiseen ei liene vaikea päätellä.

Onneksi mökkeilevän osapuolen vatsa näytti kestävän kypsät kananluut. Töitä paiskinut osapuoli olisi nimittäin saattanut saada melkoisen paniikkikohtauksen, jos olisi kuullut tapahtuneesta aiemmin, kuin parin päivän viiveellä. Nyt naapurin juhannusaterian rippeet toivottavasti jo maatuvat metsäpolun varrella.