Pääsykoerumba on viimein ohi ja saa jälleen muistaa, että on onnellinen koiran omistaja. Harrastushaaveet kaivetaan taas nurkista, jos kaikki kurssit eivät vielä ole täpösen täynnä. Muutamaan näyttelyyn ollaan kesän aikana menossa, ilman mitään tavoitteita. Koira kun on venähtänyt pitkäksi kuin mäyräkoira (ehkä hieman liioitellen) ja pudottaa edelleen karvaa sellaista vauhtia, että on mitä todennäköisimmin kalju muutamassa viikossa (hieman vähemmän liioitellen). Jonnekin päin voisi suunnata reissaamaan, vähintään mökille. Siellä olimmekin jo muutaman yön ja nyt itsensä henkihieveriin pääskysten perässä ravannut Kida nukkuu pois mökkiväsymystään.