Kun sade oli vihdoin edes hetkeksi lakannut, Kida ja minä olimme olleet pihalla pennun tarpeilla. Houkuttelin juuri Kidaa sisään sen hypellessä kaverille lähdössä olevan veljeni ympärillä, kun ohi kulkenut nuori nainen kysyi englannin kielellä, onko Kida veljeni koira. "Yeah.." kuului vastaus. Nainen tiedusteli, voisiko koiraa lainata hetkeksi, kun heillä läheisellä opiskelija-alueella tarvittaisiin elokuvan kuvauksiin koiraa. Veljeni epävarma yeah kuului jälleen, joten puutuin äkkiä tilanteeseen. En sentään päästäisi pentuani vieraiden käsiin!

   Naiselle sopi, että tulisin myös, joten minä, Kida ja pikkusisko (joka sattui olemaan paikalla ja halusi myös mukaan) kävelimme naisen perässä kohti opiskelija-asuntoja. Nainen ihasteli Kidan energisyyttä ja söpöyttä (hyvä), mutta luuli sitä aluksi pojaksi (höh), eikä oikein osannut lausua sen nimeä (annettakoon anteeksi, kun eivät kaikki suomalaisetkaan osaa...), mutta oli muuten oikein mukava. Minun käytön puutteen vuoksi pikkuisen tönkkö englantini virkosi hetkessä, joten juttelimme matkalla ja sain selville, että nainen/tyttö oli Tsekistä, ei pitänyt Suomen talvesta, mutta asuinalueesta hän kyllä piti.

   Perillä paljastui erittäin sottainen opiskelijakämppä, jonka lattialla lojuvista ruuantähteistä Kida nautti suunnattomasti. Elokuvaan tarvittiin pätkä, jossa koira tulee ensin sisään ovesta, seuraavassa kohtauksessa taas ulos. Kidaa kehuttiin ihanaksi, suloiseksi, täydelliseksi rooliin ja niin edelleen, joten se ilman muuta teki myös kohtaukset hienosti. Toistoja tarvittiin paljon, ne halusivat juuri oikean kuvakulman tai jotain, vaikka Kida kyllä suoriutui joka kerta täsmälleen samalla tavalla (siis oikein upeasti). Yksi tyttö, myös ulkomaalainen, kommentoi tilannetta: "Tällaista se elokuvatähden elämä on".

  Kidan ensiesiintyminen oli pian ohi, ja tytöt harmittelivat, ettei heillä ollut antaa Kidalle palkkiota, mutta minä sain kuitenkin slovakialaisen suklaalevyn. Niinhän se on, että lapsitähtien vanhemmat saavat pakkiot. Kotimatkalla pikkusisko sai tarkan kuvauksen tapahtumista, kun tajusin, ettei hän tietenkään ollut kahdeksan vuotiaana ymmärtänyt sanaakaan. Ja suklaakin oli oikein hyvää.

   Nyt odotamme Kidan kanssa kutsua ensi-iltaan ja pohdin kuumeisesti, pitäisikö minun palkata pennulleni agentti, vai ryhdynkö itse siihen hommaan.

    Slovakialainen suklaa (taitaa olla Suomesta ostettu kylläkin..)