Ne ovat alkaneet. Kirjoitukset. Tekisi mieli juosta karkuun, muttei siitä hyötyä ole. Tekisi mieli vain jäädä sängynpohjalle makaamaan, mutta siitä taitaisi olla vielä vähemmän hyötyä. Ja silti, kun mietin vuoden, tai edes muutaman kuukauden takaisia tunnelmiani, pelko on yllättävän pientä, pystyn jopa hallitsemaan itseni. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

   Tällä hetkellä lyijystä ja mustekynästä värjäytyneitä käsiäni vähän väsyttää, mutta niillä on vielä viisi koetta edessä. Tämän päivän äidinkielen esseekokeen muisto alkaa jo laimeta. Olisi se voinut mennä paremminkin. Niinhän minä sanoin kyllä siitä tekstitaidostakin silloin päälle kolme viikkoa sitten ja täydet kuusi pistettä tuli jokaisesta tehtävästä, saapa nähdä laskevatko ne siitä. Tästä ei kyllä tule täysiä, mutta kun edes ihan hyvin menisi.. Seuraavana on biologia, joka on alkanut pelottaa aika paljon. Sen jälkeen on musta ja synkkä perjantaipäivä, jota olen jo pitkään kutsunut elämäni kamalimmaksi päiväksi. Pitkän matematiikan kirjoitukset.

   Synkkää mieltä piristää kuitenkin yksi ajatus (tai no kaksi, toinen on kirjoitusten loppuminen, mutta siitä ei ehkä kannata vielä iloita...). Kida, maailman suloisin pentu, saapuu kotiin alle kahden viikon päästä. Kidan sisarukset lähtivät uusiin koteihinsa jo viikko sitten, toiset pennut muutamaa päivää aiemmin. Kidalla tuskin kovin yksinäistä tulee, kun leikkikavereina ovat kasvattajan muut koirat.