Juoksut ovat maailman tyhmin asia. Ensin niitä saa odottaa kuukausi kaupalla, ja kun ne viimein tulevat, ne pilaavatkin kaiken. Olisivat saaneet jäädä tulematta!

Kida on masentunut. Vähäistä elämän kipinää on jo onneksi alkanut välähdellä punavalkoisen karvakasan alta, mutta edelleen etenkin kotona on mahdotonta saada Kidaa kiinnostumaan mistään ainakaan pidemmäksi aikaa. (Hyvä on, ruoka-aikaa ei lasketa, ateria vilahtaa edelleen alas nopeampaa kuin pikajuna.) Lenkeillä vedän koiraa perässäni kuin matkalaukkua, tosin Kidan alla ei ole pyöriä. Harmi, sillä koiran raahaaminen alkaa käydä raskaaksi.

Juoksujen jälkeen koirapuistossa käynti, joka ennen oli niin kivaa, osoittautuikin hurjan pelottavaksi. Pikkuhiljaa tätä ollaan saatu jälleen parempaan suuntaan ja tällä hetkellä Kida suostuu taas porttien sisäpuolelle, vaikka puistossa olisi muitakin. Isojen koirien kanssa se ei ala leikkimään, vaan pysyy minun lähettyvilläni, mutta pienempien kanssa telmitään jo melkein kuin ennen juoksuja. Uroksille tosin pitää loksauttaa hampaita ilmassa muutaman kerran jos ne lähestyvät liikaa takapuolta. Täytyyhän pojat kurissa pitää!

Omapäinen raivostuttava vilkas kakarani Kida palaa varmasti hijalleen. Pakko palata. Minun reipas sosiaalinen koirani sen sijaan saattaa olla lähtenyt pidemmälle matkalle. Jo ennen juoksuja Kida yllätti minut tärisemällä ja pelkäämällä isossa väki- ja koirajoukossa. Tänään kävimme katsomassa pikkusiskojen urheilukisoja, ja jo portilla Kida alkoi kiskoa poispäin kuin hullu. Paikalla oli ihmisiä ja hulinaa, musiikkia ja puhetta kuului kovaäänisestä, ja pyssy pamahteli tasaisin väliajoin. Pieni pelko olisi ollut ymmärrettävää, mutta läähätys, tärinä, murina, vinkuminen ja ulina meni jo vähän yli. Yritin parhaani mukaan olla paikalla edes jonkin aikaa ja yrittää saada Kidan rauhoittumaan pysymällä vähän syrjemmässä.

Uusi aika, uudet haasteet. Ei auta kuin tehdä työtä asian eteen. Harmittaa vain kun luuli onnistuneensa sosiaalistaamaan koiran edes kohtuulisen onnistuneesti ja nyt se on sitten tuollainen. Töitä, töitä - ja onneksi myös vähän hauskanpitoa. Huomenna käydään pitkästä aikaa näyttelyharjoituksissa katsomassa missä kunnossa sen puolen asiat ovat. Parin viikon päästä kun koittaa Kidan kolmas näyttelypäivä.