Kida on reipas reissaaja, minun huoleni olivat aivan turhia! Junamatka sujui yllättävän helposti, vaikka vaunussa olikin monta koiraa. Kaikki onneksi näkivät, että Kida on vasta pentu, joten minun ei ihan niin kovasti tarvinut hävetä sen loppumatonta intoa muita koiria kohtaan. Onneksi neiti kuitenkin rauhottui suhteellisen hyvin istumaan ja tuijotti kanssamatkustajia omalta penkiltään. Niin se tuijotti myös käytävän toisella puolella istunutta lapsiperhettä ja heidän keksejään. "Äiti kato, tuolla koiralla valuu räkä!" "Ei kun se kuolaa..."

  Perillä Kidaa odotti elämä maalla. Hevoset, kissat, lehmät ja koirat toivottivat Kidan enemmän tai vähemmän tervetulleeksi ja hyvästelivät sen helpottuneina kolmen yön kuluttua. Muutkin kuin talon eläimet taisivat huokaista kun Kida poistui, ikiliikkuja sai aikaan kaikenlaista pientä häslinkiä myös yli kolme ja puoli sataa kilometriä kotoa.

  Jännintä reissussa olivat todennäköisesti hevoset. Kida ei oikein tiennyt, miten niihin pitäisi suhtautua, joten se päätti haukkua itsevarmasti ja juosta heti sen jälkeen karkuun. Ääni käheänä se jatkoi haukkumistaan selvästi ärtyneenä ja hämmentyneenä, kun isot elukat eivät juuri kiinnostuneet sen yrityksistä. Muutamassa päivässä Kida kuitenkin omistajan kauhuksi rohkaistui sen verran, että ajoi hevosia vähän matkaa takaa, kun ne viimein reagoivat Kidaan juoksemalla karkuun. Talliin kakara ei sitten meinannutkaan uskaltaa, kun se huomasi, ketkä kaksi tuttua ne kurkistivatkaan karsinoista. Vasta, kun se näki hevosella ratsastettavan, se alkoi suhtautua niihin, kuten kuuluukin - ainakin suhteellisen välinpitämättömästi.

  Kissan kanssa Kida käyttäytyi hienosti. Se kävi välillä vain nopeasti nuuhkaisemassa vanhaa herraa ja jätti sen muuten rauhaan. Minä kun olin ollut varma, että Kida palaa Ouluun naama verillä. Kissojen ruuat se kuitenkin söi salamannopeasti useammankin kerran ja röyhtäisi tapansa mukaan kuuluvasti perään. On mukava esitellä kohteliasta koiraansa muillekin.

  Vaikka Kida on sellainen kuin on, sai se paljon kehuja ja ihasteluja osakseen. Ja siitähän Kida nauttii. Se tuntuu tietävän, milloin sitä kehutaan ja alkaa heiluttaa häntäänsä entistä vimmatummin. Kotonakin moni vastaantulija pysähtyy ihastelemaan kaunista koiraa ja kyselemään rotua. Yllättävän moni (siis muutama) tunnistaakin rodun ja kehuu Kidaa vasta sen jälkeen. Minä hymyilen ylpeänä.

  Kotimatkan Kida nukkui melkein kokonaan. Paluu tyhjään kotiin tuntui tyhmältä ja Kida makasi loppu illan sängyllä mulkoillen minua pahasti, kun toin sen taas pieneen tylsään koppiimme. Annoin sen mulkoilla. Oppiipahan, että lomalla on kivaa ja paluu arkeen saattaa masentaa. Siksihän sitä kutsutaan lomaksi.

 

  Kida tykkää taluttaa muita koiria, tässä kohteena Kipi.

 

  Kida junassa.