Huh, kuuntelut ja tekstitaidon koe takana! Tapani mukaan menin sössimään, mutta katsotaan nyt, miten käy..<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

  Kasvattaja lähetti viime perjantaina kuvia pennuista, juuri noista minun kahdesta lempparitytöstäni. Tarkoitus oli siis valita se oma pentu, jonka ennen kuin sain kuvat, luulin jo melko varmasti olevan Pentu 1. Vasikan näköisestä Pentu 2:sta oli kuitenkin kasvanut viehättävä neito, eikä se enää muistuttanut pätkääkään lehmää. Pentu 1 taas oli selvästi pienempi kuin sisarensa, eikä sitä voinut suurimmassa osassa kuvia kehua yhtä kauniiksi kuin siskoaan, lähinnä söpöksi reppanaksi vain. Tosi söpöksi reppanaksi kylläkin.

   Ja noista kuvista minun olisi muka pitänyt osata valita! Kirjoitin kasvattajalle, että otan mielelläni uusia kuvia, kun hän niitä oli tarjonnut, kerran en noista osaa millään päättää. Lauantai-aamuna herätessäni kuitenkin marssin suoraan koneelle ja kirjoitin (ja myös lähetin) sähköpostiviestin, jossa kerroin, että olin sittenkin saanut valittua nukuttuani yön yli. Pentu 2, kaunis ja suloinen tyttö, tulee varmasti olemaan upea koira, ei vain minun omani. Pienempi, tummempi sisko taas muuttaa maaliskuun lopulla minun luokseni ja toivon mukaan myös siitä tulee hieno koira. Muidenkin kuin minun mielestä.

   Valinta perustui sitten lopulta siihen, että Pentu 1 oli ollut suosikkini alusta saakka. Myös Pentu 2:n kuvio, joka ei mennyt kunnolla silmän päältä, jätti sen kakkoseksi. Pienen ja siron Pentu 1:n pään kuvio on kaunis, vaikka siinä näyttikin olevan mustaa karvaa, joka kyllä varmaankin häviää pennun kasvaessa (olen ihan sekopää, kun edes katselen tuollaisia...).

   Nyt, kun Pentu 1 on varmasti minun pentuni, voin vihdoin alkaa kutsua sitä nimellä. Kidahan se on ollut alusta saakka, mutta en halunnut käyttää nimeä yhtä aikaa kahdesta pennusta. Pentu 1 on kuitenkin nyt ollutta ja mennyttä, tästä saakka minun koirani on Kida.