Hyppynaru on sitten vaikea lelu. Siinä on pitkä, pakkasesta jäykkä naru ja kaksi ihanaa päätä. Mutta kuinka kummassa voi pieni koira päättää, kumpaa syödä? Kun toisen ottaa suuhunsa, toinen karkaa aina. Pienen pennun häärätessä narun kanssa voi oikein nähdä, kuinka rattaat pyörivät päässä. Kyllähän Kida sen nopeasti tajusi: toisen pään päälle voi kätevästi istahtaa samalla kun toista puree.

   Kida on hyppynarun lisäksi lötänyt ihanan äänensä kunnolla viimeistään tänään. Yleensä hiljainen pentu ei ehkä hauku turhaan, mutta hyväksi syyksi riittääkin sitten moni asia. Ronja-kaverin kanssa telmiessä kimeä haukku kuuluu lakkaamatta. Kidaa ärsyttää, kun toinen ei lähdekään sen puruleikkeihin mukaan. Myös häkki sai aikaan paljon haukkumista ja ininää, kun Kida ensin keksi, ettei sieltä pääsekään pois. Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia menivät kyllä oikein mukavasti neidin touhutessa itsekseen yhden pisimmistä ajoista koskaan. Saapa nähdä, miten huomenna, kun pääsykokeisiin lukeminen alkaa kunnolla ja prinsessa joutuu häkkiin... Korvatulpat saattavat olla seuraava ostos.