Kida on raivostuttava kun se puree käsiä. Kida on raivostuttava myös, kun se puree huonekaluja eikä lopeta, kun sitä kieltää. Käteni alkavat näyttää raidallisilta, kun pienet hampaat tartuvat niihin tiukasti, eivätkä millään halua päästää irti, vaan hyökkäävät aina uudestaan kimppuun. Kida on ärsyttävän raivostuttava kun se on niin jästipää, eikä usko kuin hetken, vaikka sitä kieltää tai tarjoaa sen oman lelun tai luun tai ottaa niskanahasta kiinni tai suihkauttaa vesipullolla naamaan.

   Kida osaa olla myös uskomattoman ihana, kun se kiertyy syliin nukkumaan. Tai kun se tulee hienosti luokse kutsusta ja oppii nopeasti istu-käskyn idean. Se osaa napottaa niin sievästi silmiin ja kun se haukottelee, kuulu ihana pieni ääni. Sillä on maailman suloisimmat isot luppakorvat ja se syö reippaasti ruokansa. Se osaa olla tosi nätisti kun sitä tutkii ja sen kynsiä leikkaa, tai ainakin leikkii leikkaavansa. Kun Kida innostuu ja heiluttaa häntäänsä, koko pieni olento heiluu innoissaan. Voisiko se näyttää enää suloisemmalta! Se osaa jo vinkua, kun sillä on hätä, vaikka omistaja olisikin turhan hidas huomaamaan, että toisen pitää päästä juuri nyt. Se on monella tapaa täydellinen pieni koira.

 

  Kidan kanssa on kivaa olla, mutta päässä alkaa vähitellen keittää jatkuva kodin ja lähistön vankina oleminen. Tekisi mieli lähteä käymään itsekseen jossain, ihan missä tahansa. Ei, tuo ei ollut valitusta! Tiesin, mitä on tulossa ja jaksan (melkein) täydellisesti. Nyt pitää nauttia siitä ajasta kun Kida on pentu. Pian sen nimittäin huomaa olevan ohi, ja mikään ei voi olla suloisempaa kuin nukkuva tai touhuava vauva. Mutta ihan rehellisesti sanottuna minua ei yhtään haittaa, että Kidasta pitäisi joskus tulla fiksu aikuinen. Se, uskonko että niin todella voi tapahtua tuon pienen hirmun kohdalla, on jo aivan toinen juttu.
 
               482824.jpg