Jos ei Kida onnistu saamaan näyttelyssä hylättyä, minä ainakin yritän parhaani mukaan. Onneksi tälle kesälle ei ole enempää näyttelyitä, sillä tämän päivän toilailujeni jälkeen en edes kehtaisi astua näyttelykehään kovin pian.

Heti kehään mennessämme tuomari kysyi meiltä Kidan ikää. Minähän muistan vain että se on "suunnilleen puolitoista" ja menin täysin lukkoon. Sain sentään mumistua, että se on syntynyt tammikuussa, josta kiltit kehätoimitsijat laskivat koiran iän minun seistessä punaisena vieressä. Päivä oli helteinen ja Kida sen verran väsähtänyt heiluttuaan aamuseitsemästä saakka, että se juostessa roikotti päätään aivan liian alhaalla. Ja Kida kun kantoi päätään niin kauniisti nätö-treeneissä! Minä taas olin paniikissa ja häpeissäni, niinpä Kidan pään kohottamisyritykset jäivät aika olemattomiksi. Opetus numero yksi ja kaksi ovat siis: Laske koiran ikä kuukausissa valmiiksi sekä Muista pää!

Yllätys ei ollut, että Kida hieman väisti tuomaria, etenkin hampaita tutkittaessa, jolloin se peruutti taakseni. Sain sentään ähellettyä koiran takaisin tuomarin eteen, ja mies katsoi tytöltä hampaat, jotka se kyllä sitten näyttikin ihan kiltisti. Tätä olin nätön jälkeen osannut odottaa, mutta olin tietysti toivonut jonkinlaista ihmettä. Ei se onneksi ihan hirveän kamalasti silti mennyt. Mutta kun Kida oli ennen niin sievästi tuomarin tarkastelussa..

Kaiken lisäksi onnistuin vielä tekemään melko epämääräisen kuvion tuomarin käskiessä: "Up and down". Enhän ole täysin varma mitä pitää tehdä, vaikka ohjeet annetaan suomeksi, nyt piti miettiä, tarkoittaahan tuomari varmasti sitä mitä luulen. Siinä vaiheessa olisi jo tehnyt mieli häipyä kehästä ja painua kotiin, mutta kun tuomari sitten tokaisi excellent, sain itseni pidettyä seisomassa vaaleanpunaisen ruusukkeen voimin. Samassa luokassa oli toinenkin narttu, joten kilpailuluokassa Kida sijoittui toiseksi. Ei se pärjää siroille ja oikean kokoisille kilpasiskoilleen, mutta minulle ERI on jo mahtava saavutus! Opetus numero kolme: Älä ajattele, tee kuten käsketään.

Näyttely olisi minun puolestani saanut loppua tähän, olin saanut sen, mistä unelmoinkin. Turha toivo. Poistuessani kuumissani (kannattaa pitää paksua hupparia helteellä) kehästä kannustusjoukkoni huusi: "Koira jäi!" Ja kappas, kädessä oli pelkka remmi. Onneksi Kida oli huomannut, että omistaja oli jo nolannut itseään tarpeeksi yhdelle päivälle ja käveli kiltisti perässä luokseni, eikä ottanut äkillisestä vapaudestaan kaikkea irti. Opetus numero neljä: Kiristä remmi tarpeeksi tiukalle. Ei vaan vielä tiukemmalle!

Vaikka Kida oli puolellani, joku muu ei selvästi ollut, sillä juuri kun olimme liikkumassa kauemmas kehästä, alkoi parhaan nartun valinta. Onneksi on ihania ihmisiä, (kiitos hurjasti :D) ja minut huudettiin myös paikalle. Kyllähän minä nyt jälkeenpäin muistan kuulleeni, että kaikki ERIn saaneet menevät lopuksi kehään. Mutta kun olen virittänyt aivoni siihen tilaan, että ERIn saaminen ei koske meitä, ei se käväissyt pienessä mielessäkään... Kauhealla vauhdilla Kida takaisin näyttelyremmiin, namit kassin pohjalta ja naama punaisena neljän muun nartun joukkoon. Kida jäi viimeiseksi, ei edelleenkään mikään ihme, mutta saimmepa sentään toisen ruusukkeen, hienon vaaleansinisen vara-sertin. Opetus numero viisi: Ole valmiina astumaan kehään. Loppuun saakka! Kidakin voi olla erinomainen, myös muiden kuin minun mielestäni.

Tässä siis Kidan arvostelu suoraan kopioituna (viimeinen lause harmittaa, kun tietää miten Kida yleensä juoksee): "17 month old bitch. A bit heavy in head. Exc. eyes, good ears. Correct neck and body overall. Bit longer body. Strong bones. Well angulated. Fluent movements. Correct tail carriage. Low carried head." Ja sama suomeksi: "17 kuukautta vanha narttu. Hieman raskas pää. Erinomaiset silmät, hyvät korvat. Oikeanlainen niska. Hiukan pitkä vartalo (selkä). Vahva luusto. Hyvin kulmautunut. Sujuvat liikkeet. Kantaa häntää oikein. Kantaa päätä alhaalla."

 

Ja viimeisenä tietysti opetus numero kuusi: Älä koskaan enää astu jalallasikaan näyttelyyn!