Kida kävi hurmaamassa junavaunullisen ihmisiä ja siirtyi nyt valloittamaan Helsinkiä. Hyvin sujuu, melkoinen lauma ihailijoita on jo kasassa junassa ja raitiovaunussa söpöilyn, hymyilemisen ja hännänheiluttamisen jälkeen. Kaikki ihmiset ovat iiihania ja rakastavat Kidaa, eikö?!

Huomenna suunnataan Tampereelle, näyttelyyn ja minä kuolen. Apua, hui, kamalaa.. Luonnollisesti Kida tietysti päättää huomenna olla erittäin ujo, luimistelee koko päivän ja pelkää jokaista risausta. Ihan vain minun ilokseni se on tänään näyttänyt, millainen supersosiaalinen huomionkipeä ja erityisesti reipas prinsessa se yleensä on. Pidetään kuitenkin peukkuja pystyssä. Ei niinkään Kidan menestymisen puolesta, vaan minun...

Kommentteja Kidasta tältä päivältä (odottaen huomista haukkuvyöryä näyttelyarvostelussa):

"Onpa se kaunis! Mikä rotu se tuollainen on? Ihana!"

"Minkä ikäinen se on? Kaksi? Käyttäytyypäs se hyvin ja rauhallisesti!"

"Onpas se iloinen!"

"Ihanan tuntoinen tämä turkki! Ja niin valkoinen! Pesetkö sinä sen joka viikko?"

"Voi kun sinä olet suloinen.. lässynlää.. Niin kiltti ja ystävällinen!"

Ja niin edelleen. Onhan se näköjään melko ihana, sanoo tuomari mitä sanoo.

Kumpi söpömpi?